17.5.2021


 

SNADINA KUNDINA


Mä änkesin maailmaan

betskun, teräksen, assun

ja tiilien keskelle

kivisiä kartsoja dallaamaan.


Ensimmäinen luontoääni

oli sporakiskojen kirskunta.

Hämiksellä skujas mosseja,

ifoja, volgia ja popedoita.


Bunkkasin broidien kanssa

Pengiksen hikisessä kaksiossa.

Faija oli sekatyömies,

mutsi duunas muille safkaa.


Faijan tätejä äijineen

budjas samassa byggassa.

Ne oli kaikki duunareita,

tsyrkasta hatkat ottaneita.


Mutsi oli syntynyt landella.

Se pisti meidät Ebeneseriin.

Me lähdimme aidan alta haneen.

Elämä alkoi vasta Hesarilla.


Faija vei meidät tsiigaamaan

boksaamista ja brotaamista.

Mäkin steppasin ajallani

broidien kanssa molskille.


Perjantaisin käytiin bastussa Kurvissa

fatsin ja faijanfaijan kanssa.

Starbat teki kuppia skobejen välissä.

Sota oli rikkonut monta gubbea.


Käppäilin aamuisin kimpassa

Styrmanin Joren kanssa skoleen.

Mä tsittasin Bärtsin pulpetissa

kaks ekaa luokkaa Sirpan vieressä.

Gimmat ja kundit istu kimpassa.


Elämä bragas, kämppä kusahti alta.

Meidät lempattiin himasta kartsalle.

Mutsi ja faija goisas toisten nurkissa.

Me skidit jouduimme lusimaan

kolmeksi kuukaudeksi Soffariin.


Vihdoin suulis nousi Itä-Helsingistä.

Saatiin stadin luukku Ylikseltä.


Matti Laitinen