EI YDINVOIMAA

Noin 900 ihmistä osallistui mielenosoitukseen ydinvoimaa vastaan Helsingissä tiistaina 26.4.2011, jolloin Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta tuli kuluneeksi 25 vuotta. Mielenosoittajat marssivat Rautatientorilta Eduskuntatalolle, jossa he muistuttivat uutta eduskuntaa ja tulevaa hallitusta ydinvoiman vaarallisuudesta.

”Me emme unohda niitä ukrainalaisia lapsia, jotka joutuvat yhä tänä päivänä lähettämään kodeistaan kuukaudeksi radioaktiivisten aineiden poistamiseksi heidän kehoistaan. Me emme aio unohtaa ketään heistä, jotka yhä 25 vuoden päästä kärsivät ja joutuvat rajoittamaan elämäänsä Tšernobylin onnettomuuden yhä jatkuvien vaikutusten vuoksi”, sanoi Greenpeacen energiavastaava Jehki Härkönen puheessaan.

”Uudessa eduskunnassa on nyt enemmistö edustajia, jotka ovat luvanneet olla antamatta enää yhtäkään uutta lupaa ydinvoimaloille. Me muistutamme heitä tänään täällä ja kaikkina tulevina päivinä lupauksestaan”, Härkönen jatkoi.

Oikea aika ydinvoiman riskeistä puhumiseen on ydinvoimarakentamista koskevien päätösten yhteydessä”, sanoi Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristönsuojelupäällikkö Jouni Nissinen.

Esimerkiksi rakenteilla oleva, maailman suurin ydinreaktori Olkiluodossa sisältää turvateknologiaa, jota ei ole ennen kokeiltu. Jotakin suomalaisesta turvallisuuskulttuurista kertoo, ettei reaktorin turvateknologia ollut vielä edes valmis, kun rakentamislupa myönnettiin”, Nissinen mainitsi.

”Monet selvitykset ja enenevässä määrin myös käytäntö osoittavat, että energiatehokkuus ja uusiutuvien energiamuotojen kirjo riittävät turvaamaan sähkönsaannin nyt ja tulevaisuudessa. Uusiutuviin energiamuotoihin pohjautuville maakunnallisille suunnitelmille ydinvoima keskitettynä tuontienergiaratkaisuna on kuoleman suudelma. Jos tuleva hallitus haluaa olla ydinvoimayhtiöitä isänmaallisempi, sillä on vain yksi tie eteenpäin. Uusien ydinvoimaloiden rakentaminen on peruttava, ja vanhoista luovuttava mahdollisimman pian”, Nissinen vaati.

”Ydinaseissa käytetään ydinvoimaloista saatua ja sen jälkeen edelleen rikastettua polttoainetta. Pelko, että ydinasemateriaalia joutuu sellaisille tahoille joiden todellakaan emme halua saavan mahdollisuutta rakentaa likaista pommia tai oikeaa ydinasetta, on todellinen”, muistutti Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius.

Monet Lähi-idän valtiot ja diktatoriset johtajat hellivät tänä päivänä ajatusta ydinvoimasta – ja sen hankkimisesta omalle maalleen - mutta haluammeko me ydinmateriaalitehtaita näihin maihin? Mutta miksi muilla ei olisi oikeutta ydinvoimaan, jos me suomalaiset katsomme meillä olevan. Ainoa ratkaisu on etsiä kokonaan muita kestävämpiä ja turvallisempia ratkaisuja kun ydinvoima”, Lodenius sanoi.

Hilkka Lipponen Meri-Lapin ydinverkostosta luetteli kolme syytä, miksi Simoon ei tule rakentaa ydinvoimalaa.

”Fennovoiman Simoon suunnittelema voimala ottaisi lauhdevetensä Karsikon matalikosta, alueelta jolla kutevat paikalliset karikalat ja jolle lohi ja vaellussiika jäävät parveilemaan matkallaan Simo-, Tornion- ja Kalixjokeen. Ydinvoimala tuhoaisi ennestään uhanalaiset vaelluskalakannat muutamassa vuodessa”, Lipponen totesi.

”Simoon suunnitellun ydinvoimalan suojavyöhykkeellä asuu tällä hetkellä 3200 vakituista asukasta. Ydinvoimala ei ole turvallinen varsinkaan lapsille edes normaalisti toimiessaan, viittaan saksalaiseen KIKK-tutkimukseen. Stuk hyväksyi 3200 asukasta suojavyöhykkeelle nojautuen 'hyväksyttävään pelastussuunnitelmaan vakavimmankin mahdollisen ydinvoimalaonnettomuuden varalta'. Pelastussuunnitelma ei kuitenkaan ole realistinen eikä uskottava, eikä sitä tehdä lainkaan esim. Ines 7 -luokan onnettomuuden varalle, koska sellaista ei pelastussuunnitelman mukaan tapahdu", Lipponen sanoi.

"Fukushiman tilanne voi toistua Perämeren rannalla, vaikka ilman tsunamia. Perämeri on matala, ja ahtojäät kasautuvat sen rantavesiin jopa kymmenen metriä korkeiksi pojaan ulottuvaksi röykkiöiksi, jotka voivat estää lauhdeveden oton kuukausiksi", Lipponen muistutti.

Koonnut  ja kuvannut:  Antero Nummiranta

Tshernobyl, Pripjatin entinen kaupunki,

Fukushima, miilujen salpaava suopunki,
Kiinaan rakenteilla olevat voimalajätit
historia kysyy: ”Mitä perinnöksi jätit,
mihin, kansakunta, jätteesi tanssivat mätit?”

Suomi, maa poistettujen vanhuspeittojen,

niitä ennen Hyssälää satavuotiaat saivat,
Suomi, maa korruptoituneitten virkaheittojen,
kestääkseen ottaa ydinjätteiden vaivat,
tulevat sukupolvet säteiden alla naivat.

Pihlajanmarjoistako sekaisin tilhi liitää,

töyhtöpää kännissä marjoistako lie,
maan säteily kun samaan aikaan kiitää
näkymättömin, sidotuin, äänettömin säkein,
kilvoitellen, kuka onkaan atomeista äkein,
ei tappavaa ilmaa pysäytetä juuttisäkein. 

Ei maassamme ennen ollut vompatteja,

ei kansan kasvoista kasvanut patteja,
syöty sentään on satoja vuosia tatteja,
miksi nyt alkaneet on oireet kummat
miksi nyt kasvot halkeilevat, tummat,
miksi suklaalta maistuvat kardemummat?

Tietää virkamiehemme lobattu, maksettu,
haitat ja vaarat, päättäessään Olkiluodon jättilaitoksesta,
ennenkin on maassamme elää jaksettu,
mut ei ennen kuolema sädehtinytkään maaperätaitoksesta,
syynä ahne, himokas, hedonistinen raha?
Ei, raha on vain kaupan väline, kuollut ja eloton,
vaiko kapitalistin pohjaton, rahapussipaha?

Rahavallan edessä virkamieskin on sankari, peloton,

selkärankansa katkaissut on pääomitettu saha.

Juhani Valo