Vasemmistolaisten anteeksipyyntö

Työväenliike,

jos se olemme me,
silloin työväenliike on
varsin pieni ja hiljainen,
massaton, voimaton
ja vaisuksi kuohittu,
äänipromilleista taisteleva
entinen kelpo kranaatti,
nyt sirpaleista koostuva hajaannus
me kuohimme itse itsemme.

Haluaako kansa,

jonka etujoukoiksi aina olemme
äänekkäästi julistautuneet,
kuunnella sanomaamme,
vain kansa sen tietää,
sillä me valehtelimme sille
vuosikymmenten ajan,
pelkääkö kansa
kuulevansa vain valhekieltä,
jossa pahasta tehtiin hyvä
ja hyvästä luopiomainen paha.

Itä–Euroopasta kuului vain hyvää,

sankan saastepilven takaa tosin,
saaste retusoitiin uutisistamme
lika, totuus puhdistettiin
kuin miljoonat ihmiset
näkymättömäksi, hajuttomaksi,
kunhan olimme parempia
Tähtien sodassa
taistossa yhtä tappavan koneiston kanssa.

Missä on tähtemme nyt,

punatähdestäkö ylväästä
vain punainen, hajonnut supernova,
vieläkö valehtelemme kansalle,
vieläkö unohdamme köyhämme,
vanhuksemme, maaseutumme,
taistellaksemme vain omista dogmeistamme,
karkottaaksemme sydämen sielustamme,
hengen poistaaksemme liikkeestämme?

Olemme nyt

etujoukko itsellemme,
ilman kansaa,
ilman voimaa,
kuka kertoisi kansalle,
onko meillä tilaisuutta,
että me emme enää valehtele,
meihin tulee voimaa,
tinkimätöntä, jaloa
vain kansasta, joka itsekin
on tiedostanut asemansa
ja luottaa itseensä, luottaa meihin.

JUHANI VALO