MAUTONTA SOTESOPPAA

Mutsi soitti töihin ja kertoi faijan tuupertuneen pihalle. Naapurit olivat raahanneet äijän kotiin. Tämä oli ollut sekavassa tilassa. Vanhempani asuvat edelleen kimpassa kotona. Faija sairastaa muistisairautta ja mutsin pumppu on sökö. Vähävaraisilla ei ole varaa yksityisiin terveyspalveluihin. Päätin mennä tutkimaan tilannetta ja päästämään mutsin vapaalle.

Ihminen on yllättävän helppo saattaa edunvalvonnan piiriin, mikäli hän ei kykene hallitsemaan talouttaan ja arkeaan. Sen sijaan, jos on kysymys hänen terveydestään, hänen oma tahtonsa on aina viimeinen sana, vaikka hän ei ymmärtäisi itse omaa päätöstään. Talous tuntuu asettuneen kaikessa elämän yläpuolelle, vaikka sen pitäisi palvella elämän ylläpitämistä ja sen laadun kohentamista.

Hain kehitysvammaisen poikani toimintakeskuksesta. Käppäilimme yhdessä kotiin. Vaimoni tultua paikalle lähdin viipottamaan kohti Itä-Helsinkiä. Faijakin oli hengissä. Vapaus liikkua ja itsensä kunnossa pitäminen ovat hänelle edelleen tärkeää. Hänen on hyvin vaikea sopeutua elämänmuutoksiin.

Poikani asuu edelleen kotona, koska niukka kansaneläke ei kattaisi edes asumiskustannuksia pienryhmäkodissa ja päivittäistä ravintoa toimintakeskuksessa. Hänen oikeutensa nauttia kulttuurista ja matkailusta supistuisivat myös tuon sijoitusratkaisun myötä olemattomiin. Toistaiseksi me – vanhemmat – jaksamme vielä.

Paimennan työkseni 10 nuorta mielenterveyskuntoutujaa, jotka ovat ahdistuneita, masentuneita ja koulukiusattuja. Heiltä puuttuu lisäksi ammattikoulutus ja työkokemus. Heidän itsetuntonsa on hauras kuin talven ensijää. Opetan heille tietotekniikkaa. Kaikki sanovat arvostavansa ammattiani. Julkkikset hehkuttavat lööpeissä mielenterveysongelmiaan. Hallitukset ja kuntapäättäjät kauhistelevat maamme tilaa. Silti kuntoutuksen määrärahat ja alan työvoimaresurssit hupenevat vain vuosi vuodelta.

Minusta sosiaali- ja terveysalan uudistus, jossa Suomeen perustetaan v. 2015 viisi SOTE-aluetta, ei herätä kovin suuria toiveita ja luottamusta. Jos sosiaali- ja terveysalan lähipalvelut yhdistetään saman katon alle, ja koko toiminta keskitetään suuriin yksiköihin, kuinka käy puolustukyvyttömien sairaiden vanhuksien, kehitysvammaisten ja mielenterveysongelmaisten? Mikäli vielä päätöksenteko siirtyy kunnanvaltuustoilta SOTE-alueen päättäjille, alueellinen itsehallinto ja demokratia kaventuvat olennaisesti.

Olen havainnut, että päätöksentekijöinä talousihmiset ymmärtävät paremmin numeroiden notkeutta ja tilastojen kauneutta kuin ihmiselämää arkisine iloineen ja murheineen. Ihmisarvoisen elämän toteutuminen – mitä se on?

Matti Laitinen
30.9.2014