Nuori nainen seurassaan hontelo nuorukainen, kysyi minulta: –
Saanko puhutella teitä?
– Saat, minä vastasin.– Oletteko pojan vapaa-ajan avustaja?
– En, olen hänen isänsä. Vaikeavammaisella pojallani on toki käytössään vapaa-ajan avustaja 30 tuntia kuukaudessa.
Nuorukainen oli kyykistynyt kadulle. Hän kaapi asfaltista sormillaan
suuhunsa siihen liiskautuneita punaisia hedelmäkarkkeja.
– Hän on minun veljeni. Asumme kahdestaan. Hän on
vaikeavammainen autisti. Meilläkin on käytössä avustaja 30 tuntia kuussa. Se ei
riitä mihinkään. Anoin lisäaikaa. Se ei mennyt sossussa lävitse, vaikka sitä pitäisi
olla oikeus saada harkinnanvaraisena reilusti lisää. Oletko sinäkin
omaishoitaja? Veljeni käy tilapäishoidossa yhden viikonlopun kuussa.
– Vaimoni on poikamme omaishoitaja. Arska käy päivittäin
toimintakeskuksessa ja kerran kuukaudessa tilapäishoidossa Pihliksessä. Kertyvät ravinto- ja
hoitomaksut maksetaan hänen pienestä eläkkeestään.– Saatteko tekin sitä toiseksi alinta omaishoidontukea?
– Saamme. Vaimolleni maksetaan ruhtinaalliset 381 euroa kuussa.
Nuorukainen oli tarttunut poikani hihaan ja yritti kaapata
hänen kädestään evästä.
– Sauli saatana, päästä irti! Et sä voi pölliä toisen
lihistä?Nuorukainen häkeltyi, mölisi jotain ihmeellistä ja irrotti otteensa. Poikani katseli tätä ihmeissään.
– Mä olen päivällä töissä perushoitajana vanhusten parissa. Sauli
käy päivätoiminnassa. Illat vietän yleensä sen kanssa kahden. Olen veljeni
vartija. Tuntuu kuin olisimme kuin naimisissa. En tiedä, jaksanko tätä enää
kauan. Mä olen ihan puhki. Näin ei voi jatkua.
Minä poimin takkini taskusta tuoreen lihapiirakan ja ojensin
sen Saulille.
– Sauli tarvitsee lihistä enemmän kuin minä.
Kunnan on järjestettävä henkilökohtaista apua
vaikeavammaiselle henkilölle päivittäisten toimien, työn ja opiskelun lisäksi
myös muihin toimintoihin. Näitä muita toimintoja ovat harrastukset,
yhteiskunnallinen osallistuminen ja vuorovaikutuksen ylläpitäminen. Niitä
nimitetään tässä yhteisnimityksellä vapaa-ajan toiminnot. Järjestettävän avun
minimimäärä on 30 h/kk. Todellinen tarvittava tuntimäärä
selviää avuntarpeen kartoituksen ja palvelusuunnitelman avulla sekä asiakkaan
tekemän hakemuksen pohjalta. Kunnalla voi siis olla velvollisuus myöntää myös
suurempi tuntimäärä kuin 30 h/kk.
Vaikeavammaisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä,
että henkilö tarvitsee välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua
suoriutuakseen näistä toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa
ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista. Lisäksi
vammaispalvelulaki edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja
määritellä avun sisältö ja toimintatapa.
Oikeus henkilökohtaiseen apuun vapaa-ajalle on
subjektiivinen. Kunta ei siis voi määrärahoihin vedoten olla myöntämättä
riittävää määrää henkilökohtaista apua siihen oikeutetuille.
Matti Laitinen
28.10.2014
