Juhani Valo, Suomen Työväenpuolue, n:o 264
”Me veronmaksajat”
Kansalle on uskotellut,
valheita liukkaita leperrellyt,
”työväenpuolue” Toivo,
nuo keinottelijat,
ihmisiksi naamioidut,
keisarin vaatteiden alta paljastuvat
uusliberalistiset psykopaatit,
joiden robotoitujen
sydänten paikalla keinosydämet,
taskulaskimet uusinta mallia,
- todellisuudessa köyhän
epätoivo ja aidon elämän
toivottomuutta tarjoava piikkilankaleiri
kyykyttäjien leirinuotion ääressä
makoilevat verenimijät.
Etelärannan sokeat vampyyrilepakot,
- anteeksi pyydän, oi aidot lepakot-
ne ovat saaneet uskomaan
vanhukset, köyhät, peruskansalaiset
omaan valheprofetiaansa,
omaksumaan Toivon näytelmän ohjaajana
suomalaisen keskitysleirin
Oberststummbannführerinä
Euroopan Unionin ja Valuuttarahaston kätyrinä
kansallemme jakamat roolit.
Vanhukset, köyhät, kyykytetyt,
valhesanojen piikkilangoilla piiskatut,
hokevat opetettuina kahta sanaa:
”Me Veronmaksajat.”
Mistä me saisimme
varoja vanhustenhuoltoon,
köyhäinhoitoon, maahanmuuttajien tueksi,
mistä muka saataisiin
tarvittavat rahat,
maammehan on ylivelkaantunut,
laiha Suomi-neito,
mannekiinitasoa muodoiltaan,
anorektikkona Euroopassa seikkaileva neitoraiska?.”
Näin kansalaisemme on informoitu väärin,
siispä ensiksi ja oitis
työväenliikkeen olemassaolon taistelussa
olkoon päämääränä
oikean tiedon,
oikean toivon,
perusopetus, jossa kukaan ei jää luokalle,
mutta köyhä oppii olemaan
sortamatta toista köyhää,
vanhusta, vähävaraista,
oppii olemaan laskematta luokkatovereiden tarpeisiin
kuluvia pennejä, senttejä,
nähkääs kun eliitin pienin rahamääre
on suuruudeltaan
miljardin euron kokoluokkaa.
Kun muka ei ole ollut varaa,
väittävät uusliberalistit
ja kansa uskoo, että:
”Meillä Veronmaksajilla”
ei ole, ei kerta kaikkiaan ole ollut,
antaa Heinolan Reumasairaalalle
kahta miljoonaa,
mutta kukaan ei puhu,
hiljaista on, aivan hiljaista,
kun tuetaan miljardeilla,
kymmenillä miljardeilla,
pankkeja ympäri Euroopan,
jotka itse tuhonsa ovat valinneet
ja jotka nyt
kerjäävät oikeutta elämään,
ajaen renki-Toivon johdolla
alas vanhustemme hoitoa,
heittämällä yksinäisinä kaduille
mielenterveydestään hullunmyllyssä sairastuneet,
pankit pelastetaan
reumapotilaidemme kustannuksella,
Suomi – neidon terveyden kustannuksella,
tuon anorektikon, EU:n mallioppilaan,
pulleiden pankkien narraaman.
Toverit:
Olkaamme oikeita veronmaksajia
- maksakaamme kunniavelkamme ensin
maamme vanhuksille,
maamme työväestölle
ja lopuksi maksakaamme
itsellemme sykkivät, oikeat sydämet
taskulaskinten tilalle,
kaatakaamme uusliberalistit yhdessä,
se on tehtävämme,
oi ”Me Veronmaksajat.”
Juhani Valo, Suomen Työväenpuolue, n:o 264
Minusta hieman:
En ole setä Tuomo, nöyrä, hyvä alamainen. En syytä toista köyhää. Vanhuksemme sekä sotien kauhuja pakenevat äidit lapsineen, autan teitä, missä kykenen. Olen mies kuusikymppinen, rauhan siltaa rakentava.
Nämä ovat arvovaalit ja voitte olla varmoja siitä, että ajan samoja asioita muulloinkin, äänestäjieni, olipa heitä kaksi tai kaksituhatta, on hyväksyttävä tämä. Olen tehnyt virheitä elämässäni, kukapa ei olisi? En tavoittele äänestäjikseni viattomia, lumenvalkoisia ihmisiä, koska heitä ei ole.
Toimin päivittäistyöni ohella Lähiradiossa (100,3 Mhz) Koko Kansan radion vastaavana toimittajana ja olen lukemattomissa ohjelmissa ottanut esille vanhustemme ala –arvoisen hoidon, suoranaisen heitteillejätön, maahanmuuttajiemme kohtaaman huliganismin ja lasten lapsuuden hukkaamisen. Olen myös tuonut viranomaisfaktoin esiin sen tosiasian, etteivät kaikki maahanmuuttajatkaan ole aivan joutsenenpuhtaita, He ovat samanlaisia kuin sinä ja minä, vuoroin vahvoja, vuoroin heikkoja. Veikko Lavin sanoin: ”Jokainen ihminen on laulun arvoinen.”
