Työväen ja demokraattisen yhteistyön rakentaminen on ratkaistava avainkysymys



Tulosten saaminen Suomen kansan kannalta elintärkeissä asioissa edellyttää ratkaisemista, miten yhteistyö on järjestettävä. Vuonna 1983 hajonneen Suomen Kansan Demokraattisen Liiton ajatusten perillisiä ovat Suomen Työväenpuolue, Skp, Ktp ja Vasemmistoliitto ja monet siirtyivät vihreisiin ja osa sosiaalidemokraatteihin, osa myös keskustaan, osa Rkp:hen ja jopa kokoomukseen. Perussuomalaisten äänestäjät ovat suuressa määrin ihmisiä, jotka toisenlaisessa tilanteessa olisivat SKDL:n kannattajia. Vastaavasti nuoret ovat hakeutuneet aiemmin paljolti vihreisiin ja monet kuka mihinkin. Monet valitsivat keskiryhmät tai sosiaalidemokraatit eivätkä SKDL:ää.


Ktp:n ja Skp:n vaikeus on, että kommunistit vaaliliiton nimessä johtaa siihen, että kannatus ei nouse merkittävästi vaikka työ olisi kuinka hyvää. Kommunistit ovat tärkeä yhteiskunnan muutosvoima ja kannattajat rehellisiä suomalaisia. Toimiminen laajemmassa yhteistyöjärjestössä tuo kuitenkin vaikutusta aivan toisella tapaa kuin toimiminen erillään. Tämä ei onnistu siten, että on esimerkiksi Skp ja Asukaslista Helsingin valtuustoryhmän ja vaaliliiton nimenä, koska ongelma on, että niemessä on Skp, joka rajaa kannatuksen laajentamista.


Demokraattinen Vaihtoehto oli 1980-luvulla yritys ratkaista tämä kysymys. Vasemmistoliitto on eräs ratkaisuyritys ja siinä ja sen tavoitteissa on tietenkin paljon hyvää. Moni on halunnut vaikuttaa ympäristöasioihin ja on valinnut vihreät ja on sosiaalidemokraatit valinneita.


Suomen Kansan Demokraattisen Liiton yhteistyöperiaate 2000-luvulle


Suomen Työväenpuolue, Stp, on yritys ratkaista yhteistyön rakentaminen. Se on rakennettu ajatukselle, jonka pohjalta olisi mahdollista saada eri suuntaukset toimimaan yhdessä yhteisten tavoitteiden puolesta ja vaaliyhteistyöjärjestönä. Stp on 2000-luvun ja tulevaisuuden SKDL. SKDL:n yhteistyörakenne on pohjana, ja jäseniä voivat olla henkilöt ja järjestöt, myös puolueet. Järjestöillä on kuitenkin tasa-arvoinen asema henkilöjäsenten kanssa, ettei käy niin kuin SKDL:ssa, että jäsenmäärältään suuret järjestöt saavat vallan.


Toinen tärkeä asia on, että ei tehdä enemmistöpäätöksiä SKDL:n tapaan, koska niistä seuraa jakaantuneisuus, joka voi johtaa hajoamiseen kuten kävi SKDL:ssa. Toiminta rakentuu yhteisesti hyväksyttyjen tavoitteiden pohjalle. Niissä asioissa, missä on eroja, erilaista näkemystä edustavilla on täysin oikeus edistää omia näkemyksiään ja tavoitteitaan. Tavoitteena ei ole ajattelun yhdenmukaisuus, vaan ajatuksena on löytää asiat, joiden puolesta yhdessä voidaan toimia. Syrjintä, kohdistuipa se ominaisuuteen tai ihmisryhmään, se kuulu työväenpuolueeseen ja on vastoin yhteistyön perusajatusta. Vasemmistoliiton vaikeus on, että sitä ei ole rakennettu ylläkuvatulle yhteistyöjärjestö-ajatukselle ja mukana kansaa laajasti ja vasemmistolaisuus siinä mukana, kuten alkuperäisessä SKDL:n ajatuksessa.


Suomen Kansan Demokraattisen Liiton perustajat aikoinaan ymmärsivät miten yhteistyö tulee rakentaa. Se hajosi sitten enemmistö-vähemmistö-jaon takia.


Suomen Työväenpuolueen nimellä kunniakas tausta


Suomen Työväenpuolue perustettiin ensimmäisen kerran heinäkuussa 1899 sen jälkeen, kun Venäjän tsaari oli antanut helmikuussa sortomanifestinsa. Siinä kumottiin Suomen autonomia, joka teki Suomesta kansakunnan kansakuntien joukossa kuten autonomian hyväksynyt Aleksanteri I lausui Porvoon valtiopäivillä 90 vuotta aikaisemmin Suomen sodan jälkeen. STP oli Suomen ensimmäinen työväenpuolue ja se kasvoi sitten työväenliikettä ja Suomen kansaa laajasti kokoavaksi liikkeeksi. Sillä oli parhaimmillaan enemmistö kansanedustajia. Nimi oli muutettu. Se sitten hajosi kansalaissodan seuraamuksena.


Suomen ensimmäisen työväenpuolueen, vuonna 1899 perustetun Suomen Työväen puolueen ohjelma hyväksyttiin perustavassa kokouksessa Turussa 17-20.7.1899. Ohjelman mukaan ”Suomen työväenpuolue, joka perustuu yleisen työväenliikkeen periaatteisiin yhteiskuntakehityksen suhteen, pyrkii kaikissa suhteissa Suomen työväen taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen vapauttamiseen. Huomauttaen, että perusedellytyksinä siihen on Suomen kansallisen itsenäisyyden säilyttäminen ja suojeleminen, on puolue lähimpäin pyrintöjensä päämääräksi” hyväksyi ohjelman, jossa nykypäivän kannalta keskeisiä kohtia olivat:


- Yleinen, yhtäläinen ja välitön vaali- ja äänioikeus kaikille 21 vuoden ikäisille Suomen kansalaisille sukupuoleen katsomatta kaikissa vaaleissa ja äänestyksissä. Suhteellinen vaalijärjestelmä.


- Lainsäädäntö- ja itseverottamisoikeus kansalle eduskunnan kautta.


- Täydellinen yhdistymis-, kokoontumis-, lausunto- ja painovapaus.


- Työaika saatava 8 tuntiseksi.


- Maksuton opetus kaikissa oppilaitoksissa. Kansakoulu järjestettävä kaikkien ylempäin oppilaitosten pohjakouluksi


- Sotilastaakka suuresti vähennettävä ja rauhanaatetta kehitettävä ja käytännössä toteutettava.


- Naisen ja miehen täydellinen yhdenvertaisuus.


- Työväensuojelulainsäädäntöä kehitettävä.


- Astettain nouseva tulo- ja perintövero. Kaikkien välillisten verojen poistaminen.


- Maksuton oikeudenkäynti ja maksuton lääkärin apu.


- Irtaimen väestön, maanvuokraajain ja pikkutilallisten asemaa parannettava.


Ohjelma on useilta keskeisiltä osiltaan toteutettu, vaikkei kaikessa. Tulokset osoittavat yhteistyön voiman. Oma näkemykseni on, että mikäli keskeiset uudistukset, kuten kahdeksan tunnun työaikalaki, työväen olojen parantamien ja torpparien vapautus olisi toteutettu, kansalaissota olisi vältetty, mutta yläluokan edut estivät uudistukset. Väitän, että silloin olisi ollut mahdollisuus välttää Suomen joutuminen toiseen maailmansotaan, koska ulkopolitiikan kulmakivenä olisi paremmin ollut, ettei Saksa voi käyttää Suomea suunnitelmiinsa. Virhe tapahtui siinä, että työväenliike ja alkiolaiset eivät saaneet ennen vuotta 1918 rakennetuksi riittävää uudistusten toteuttamisen edellyttämää yhteistyötä. Tämä on tärkeä johtopäätös 2000-luvulla. Sotien ja väkivaltaisten konfliktien taustalla olevien sosiaalisten ja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaiseminen ja voimavarojen käyttö siihen on avainkysymys tavoitellessamme maailmaan sitä, ettei sotia enää olisi.


Vuoden 1923 alkuvuodesta, kun Suomen Sosialistinen työväenpuolue muutti nimensä Suomen Työväenpuolueeksi. Elokuussa 1923 sen kaikki kansanedustajat ja keskeiset toimihenkilöt kuitenkin pidätettiin ja toiminta kiellettiin. Lakkauttamisen jälkeen kannattajat osallistuivat vaaleihin Sosialistisen työväen ja pienviljelijöiden vaalijärjestön kautta. Se toimi paikallisyhdistysten ja komiteoiden kautta, jolloin viranomaisten oli toimintaan hankalampi puuttua.


Sotien jälkeen muodostettu Suomen Kansan Demokraattinen Liitto, SKDL, oli tämän sen perillinen kuitenkin niin, että pohja paljon laajeni. SKDL:n kohtaloksi tuli hajoaminen 1980-luvun alussa. Kahtiajako enemmistöön ja vähemmistöön kulutti sen kun toimintaa ei kyetty järjestämään yhteisten tavoitteiden pohjalta erilaisuus monissa asioissa hyväksyen.


Uusi Suomen Työväen puolue Suomen Kansan Demokraattisen Liiton työn jatkajaksi yhteistyön rakennetta parantamalla


Suomen Työväenpuolue tuli uudelleen yhdistysrekisteriin elokuussa 2003. Siinä ei ollut kahden sanan eroa Sosialistiseen Työväenpuolueeseen, joka jatkoi Työväen ja pieniviljelijäin liiton eli TPSL:n perinnettä, mutta sosialistit hyväksyivät puoleltaan Suomen Työväenpuolueen perustamisen arvostaen ajatusta ja se rekisteröitiin. Ajatus lähti alusta alkaen kansaa yhdistävästä ajatuksesta, joka SKDL:llä oli ollut, mutta rakentamalla tämä yhteistyöajatuksen kunnioittamiselle, että vältetään tilanne, johon SKDL sitten ajautui. Ohjelma rakennettiin ajatellen 2000-luvun Suomen ja maailmaa. Sana työväen on nimessä, jotta tulee ymmärretyksi peruslähtökohta samalla niin, että lähtökohta on olla työtätekevien yrittäjien puolesta ettei rajaviivaa vedetä tähän väliin. Ja että nykypäivän teknologiaosaajat ja korkeakoulutetut kuuluvat siihen, miten työväen ajatus ymmärretään.


Vuonna 2006 Suomen työväenpuolue tuli puolurekisteriin. Tämä toteutettiin yhdistymisellä. Eko-sosiaalisesta ajatuksesta lähtenyt vuonna 1999 perustettu Vaihtoehtoväki oli jo puoluerekisterissä ja muutti nimensä Suomen Työväenpuolueeksi, jonka nimen aiemmin perustettu yhdistykseksi perustettu STP vapautti tähän käyttöön. Samalla yhdistyi vaihtoehtoväen ajatus ja työväenliikkeen juurista nouseva ajatus 2000-luvun tilanteeseen ja niin, että yhteistyön ajatus ja syrjimättömyys on kulmakivenä toiminnassa yhteisten tavoitteiden puolesta. Vuoden 2012 kunnallisvaaleihin on tärkeää saada laaja demokraattinen yhteistyö aikaan.


Helsingissä 24.3.2011


Pekka Tiainen