Sienimetsällä
 

Katselen metsänreunassa taivaanrantaa,
se vähän lupaa, mutta paljon antaa,
miljardit atomit, tanssivat osat pienet,
rakentavat nämä suuret, valkoiset sienet.

Säteet yhden auringon ja usean sienen
yhtyvät taivaan Romeoksi ja Juliaksi,
jättävät selviytymismahdollisuuden pienen,
on niin valoisaa, mä missä oikein lienen?

Onkohan nyt suurikin vika Loviisassa, Olkiluodossa
onkohan syy kaikkeen reaktorivirheessä, vuodossa,
tiedän vain, niitä rakensivat teknikot Senegalista,
joiden palkat maksettiin Kreikasta, Portugalista.

Tuijotan kasvavaa sienisupernovaa,
romahtanut on kuin oikea tähti,
pitäisi pakoon juosta lujaa ja kovaa
mutta kummanko reaktori räjähti?

Kädessäni sienikori, siinä ei vielä sieniä,
metsästä kipittää joukko lapsia pieniä,
he haluaisivat kanssani piirissä hyöriä,
pakoon en pääse, siis alkakaamme pyöriä.

Juhani Valo