Puhkaistaan sosiaalisten oikeuksien kupla!
Kuvia karkauspäivän mielenosoituksesta Helsingissä 29.2.2012"Pro-kuntapalvelut –toimintaryhmä vaati, että perusoikeuksia rajaavat budjettileikkaukset ja kuntabudjettien sosiaalimenojen jatkuva alibudjetointi on saatava kuriin. Lisäksi on tuettava osallistavia demokraattisia prosesseja ja kaikista hankkeista ja muutoksista on tehtävä yhteiskunnallisten ja sosiaalisten vaikutusten arviot."
Helsingin työttömien HETY ry:n soppatykki oli käytössä Hakaniemen torilla, josta marssittiin yli Pitkäsillan Senaatintorille.
Karkauspäivänä on vanhastaan tapana haastaa vallitsevia käytäntöjä. Niin tehtiin nytkin.
YK antoi jo vuonna 2000 huomautuksen Suomelle, että oli rikottu sosiaalisia oikeuksia budjettileikkausten nimissä. Eivät oikeuden ole ole kiinni suhdanteista. Ne ovat aina voimassa.
Vuonna 2007 YK vaati Suomea luomaan virallinen köyhyysraja ja seuraamaan köyhyyden kehitystä.. Pyyhkeitä tuli myös perheväkivallan tehottomasta kitkemisestä. Aiommeko laittaa kaikki lapsemme laitoksiin? YK puuttui myös kasvaviin huostaanottoihin.
Suomen työväenpuolue STP:n lehti, Kansan ääni, otettiin hyvin vastaan torille kokoontuneiden keskuudessa.
Sosiaaliset oikeuden ovat esillä juhlapuheissa. Kun niitä pitäisi alkaa soveltaa käytäntöön, rahat eivät useinkaan riitä niiden toeuttamiseen. Nuoret syrjäytetään, ihmisillä ei ole varaa asuntoon ja työn hakemisen sijaan voimavarat menevät tukiviidakossa seikkailuun. Lupaukset sosiaalisista oikeuksista ovat menneet kuolan sisään, jossa ne eivät pääse toteutumaan käytännössä.
Syrjäytymisen estämisessä pitää keskittyä nuoriin, sillä puuttuminen on tehokkainta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, silloin kun ongelmat eivät vielä ole kasautuneet.
Erikoistutkija Pekka Tiainen on laskenut, että syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 20 000 € vuodessa ja elämän loppuun asti. Puuttumalla nuorten syrjäytymiseen NYT, vaikutamme pitkälle tulevaisuuteen. Keskustelussa täytyy kuunnella nuoria sen sijaan, että heidät pakotettaisiin ilmaiseksi työvoimaksi. Samalla nuorilla tulee olla mahdollisuus apuun ja heillä tulee olla mielekästä tekemistä.
Satamäärin ihmisiä ryhmittyi puhkaisemaan sosiaalisten oikeuksien kuplaa ja viemään vaatimuksia Helsingin kaupunginvaltuustolle ja valtuustoryhmille ennen valtuuston kokousta.
Yhteiskunnallinen ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus on karannut käsistä. Siitä on tullut kupla ja osa kuittikulttuuria. Puhe on kuplaa. Köyhät ja vähävaraiset laitetaan rikkaiden kasinovelkojen maksajiksi. Liikenevät rahat hyvinvointipalveluille vähenevät.
Joka puolella Eurooppaa marssittiin karkauspäivänä. Mukana myös Kriittinen ay-verkosto Suomesta.
Budjettikurista ja kurjistamisesta on tullut Euroopassa virallinen lääke maanosan talouskriisille. Palkkojen leikkaukset, sosiaaliturvan alasajo sekä hyökkäykset kollektiivista neuvotteluoikeutta vastaan ja työehtosopimusten vesittäminen ultra-joustaviksi ovat ainoa näköala, jota uusliberaalit idealistit tarjoavat!
Päivi Uljas muistutti Senaatintorilla, että nykyiset toimet jäytävät vaivalla rakennettua hyvinvointivaltiota. Hän on juuri julkaissut "Hyvinvointivaltion läpimurto" -väitöskirjansa. Siinä hän kertoo mm. että "Köyhässä maassa Euroopan pohjoislaidalla sokerin ja voin hinnankorotukset suututtavat ihmisiä ja protestiaalto pyyhkii yli maan. Vanha poliittinen eliitti hajautuu ja poliitikot ryvettyvät mediaryöpytyksessä ja korruptio-oikeudenkäynneissä.
Päivi Uljas esittää väitöskirjassaan uuden tulkinnan Suomen poliittisesti villistä 1950-luvusta. Yhteiskunta oli rauhoitettu ja sosiaaliturva hoidettu asutustoiminnalla, mutta pienviljely ei enää riittänyt elättämään väestöä. Kaupunkien palkkatyöväki oli siirtymässä työnjaon yhteiskuntaan, jossa elantoa ei voinut täydentää omalta maatilkulta eikä vanhoja voinut hoitaa itse hautaan. Kaivattiin myös keskinäistä sosiaalivakuutusta, ja sitä luotaessa politiikan ja julkisen sektorin rooli oli arvioitava kokonaan uudelleen.
Uljaksen salapoliisityö julkisten aineistojen parissa paljastaa hajanaisuudessa toistuvan kuvion: palattaisiinko budjettisäästöjen kautta 1930-luvun yövartijavaltioon vai luotaisiinko ekspansiivisemmalla talouspolitiikalla jonkinlainen hyvinvointivaltio?"
Päivi Uljas esittää väitöskirjassaan uuden tulkinnan Suomen poliittisesti villistä 1950-luvusta. Yhteiskunta oli rauhoitettu ja sosiaaliturva hoidettu asutustoiminnalla, mutta pienviljely ei enää riittänyt elättämään väestöä. Kaupunkien palkkatyöväki oli siirtymässä työnjaon yhteiskuntaan, jossa elantoa ei voinut täydentää omalta maatilkulta eikä vanhoja voinut hoitaa itse hautaan. Kaivattiin myös keskinäistä sosiaalivakuutusta, ja sitä luotaessa politiikan ja julkisen sektorin rooli oli arvioitava kokonaan uudelleen.
Uljaksen salapoliisityö julkisten aineistojen parissa paljastaa hajanaisuudessa toistuvan kuvion: palattaisiinko budjettisäästöjen kautta 1930-luvun yövartijavaltioon vai luotaisiinko ekspansiivisemmalla talouspolitiikalla jonkinlainen hyvinvointivaltio?"
Antero Nummiranta
