On selvää, että kuntauudistuksella ei pyritä palveluiden turvaamiseen, kuten hallitus väittää virallisessa liturgiassaan. Uudistuksella päinvastoin karsitaan palveluita. Jos pieniä kuntia yhdistetään suureen maakunnalliseen keskukseen, niin näistä pienistä kunnista lakkautetaan monia palveluita ja palvelut keskitetään keskuskuntiin. Eihän muuten aikaansaada minkäänlaisia säästöjä. Ja nimenomaan säästöt ovat kuntauudistuksen taustalla.
Kuntauudistus saattaa vaarantaa perustuslain takaamat perusoikeudet ja yhdenvertaisuuden. Se saattaa olla perustuslain vastainen jo senkin takia, että valtio ylhäältä sanelemalla puuttuu kuntien itsehallintoon.
Kokoomusvetoinen hallitus ei kuuntele asiantuntijoita, joiden mukaan ihanteellinen kuntakoko palveluiden tuottamisen tehokkuuden kannalta on 20 – 50 000 asukkaan kunta. Suomen 170 pienintä kuntaa vastaavat vain 3 % kuntien kokonaismenoista. Kuntauudistus on ideologinen, oikeistolainen hanke palveluiden karsimiseksi ja demokratian heikentämiseksi.
Tarvitaan politiikan suunnan muutosta Julkiset palvelut ovat mahtava potentiaalinen bisnes yksityisille firmoille. Siksi ne ovat innokkaasti tunkeneet itseään mukaan palveluiden tuottajiksi. Julkisten palveluiden yksityistäminen sekä julkisen sektorin supistaminen ovat osa uusliberalistista EU-politiikan suuntausta, jossa Suomi on ollut mukana viimeisten noin parinkymmenen vuoden ajan.
Vaikka Suomi on rikkaampi kuin koskaan ennen, törmää kaikkialla samaan hokemaan: rahaa ei ole. Sanotaan, ettei meillä ole jatkossa enää varaa ylläpitää nykyisenkaltaista hyvinvointivaltiota. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kyse on siitä, että rahaa on, mutta se ei kantaudu yhteiseen kassaan.
Lipposen hallitusten toimesta 1990-luvulla hävitettiin monia valtionyhtiöitä. Pelkästään Fortumin tuloksesta maksetaan vuosittain satoja miljoonia euroja osinkoina ulkomaisille sijoittajille, pois omasta kansantaloudestamme. Julkiset, kunnalliset palvelut voidaan turvata, jos saamme aikaan politiikan suunnan perusteellisen muutoksen. Yhteiskunnallista varallisuutta on kerättävä ja ohjattava kansalaisten hyväksi. On alistettava pääomatulot myös kunnallisverotuksen piiriin. Suurituloisia suosivaan verolinjaan on saatava täyskäännös. Uusliberalistisesta, demokratiaa heikentävästä politiikasta on siirryttävä tavallisia ihmisiä palvelevaan kansanvaltaiseen politiikkaan.
Niinistön linja jää nähtäväksi Pääkaupunkiseudun median tukema Haavisto-ilmiö pudotti Paavo Väyrysen presidentinvaalien toiselta kierrokselta. Väyrystä tuettiin laajalti Itä- ja Pohjois-Suomessa. Lapissa hänen kannatuksensa ensimmäisellä kierroksella oli jopa 43 prosenttia.
Äänestysprosentti toisella kierroksella oli nykymuotoisten presidentinvaalien historian alhaisin. Tämä johtuu ennen muuta siitä, että maakunnissa koettiin vaalien toinen kierros kehä III:n sisäiseksi peliksi. Myöskään monien kaipaamaa EU-kriittistä ehdokasta ei ollut mukana toisella kierroksella.
Joitakin ulkopoliittisia eroja paljastui kärkikaksikon välillä. Sauli Niinistö korosti hyviä suhteita Venäjään ja Kiinaan, kun taas Haavisto ilmoitti olevansa valmis jopa Dalai-laman tapaamiseen silläkin uhalla, että se estäisi tapaamasta Kiinan johtoa.
Suhteessa Iraniin Niinistö oli Haavistoa jyrkkäsanaisempi ja hänen Yhdysvaltoja myötäilevä kantansa tuli selkeästi näkyviin. Haavisto korosti diplomatian merkitystä, kun taas Niinistö kannatti nykyistä pakotepolitiikkaa. Haavisto painotti YK:n mandaattia sotilasoperaatioiden yhteydessä, kun taas Niinistölle riittäisi joissain tilanteissa pelkkä EU-mandaatti. Tämä merkitsisi kansainvälisen lain vastaista sotaa.
Nähtäväksi jää, millaiseksi muodostuu Niinistön linja. Työväen- ja rauhanliikkeen on syytä olla valppaana, ettei maatamme viedä mukaan laittomiin sotilaallisiin seikkailuihin tulevalla presidenttikaudella.
Tommi Lievemaa
Kansan Ääni 1/2012: Yhteiskunnan hävitys on lopetettava
