Hyvinhuonostivointivaltio Suomessa olen minä syntynyt – loton kolme ja lisänumero oikein
Hiljaa kuin lammen laine, hiljaa kuin kevään ensi solahdus siihen aikaan, kun vielä oli lunta talvella, hiljaa kuin nuorukaisen ensimmäinen rakkaudentunnustus saapui maahamme osakkeenomistajien etu, saapui ryöstöaate nimeltään uusliberalismi.
Oikeammin sanottuna, hiljaa muttei hiljalleen saapui maahamme kansainvälinen rikollisuus, jota markkinavoimiksi ja ainoaksi totuudeksi bilderbergiläisten toimesta puetaan.
Uusliberalismi saa aina voimansa kriiseistä; kriisien varjolla kansalle voidaan syöttää mitä tahansa paskaa pelastuskeinona. Pelastuskeinona mistä? Lamasta.
Maatamme 1990-luvun alussa koetelleesta lamasta, jonka uskallan väittää olleen tarkoituksenmukaisen järjestelykysymyksen.
Mikäpä se olikaan se ajatus pääoman vapauttamisesta 1980-luvulla? Sekö ajatus syntyi tyhjästä, tavalla, kuten väitetään Jumalan luoneen maan?
Ensin mediat ja erilaisten käyttömuotien luojat ohjattiin puhumaan yksilöllisyydestä, individualismista, jolla saatiin ostava massa uskomaan omaan ainutlaatuisuuteensa.
Saatiin irtisanottavan työhön jäävä työtoveri uskomaan omaan yksilölliseen erinomaisuuteensa, minkä vuoksi juuri hän sai jäädä. No, okei, ehkä vähän muotoiltiin hänenkin etujaan, ne joustivat kuin hetekan jouset alaspäin. Ylöspäin ne eivät sitten nousseetkaan enää.
Samaan aikaan päästettiin televisioon röyhtäilemään yhden ja ainoan totuuden miehet Paavo Lipponen, Iiro Viinanen ja säästöpankkien pilkkojamies Esko Aho. En usko tämän kaiken olleen sattumaa.
Yhtä vähän sattumaa oli satojen kaljakuppiloiden perustaminen pahimpaan ns. lama-aikaan janoiselle kansallemme. Leipää ja sirkushuveja-malli toimi, toimii yhä ja porukka meni miinaan. Syrjäytyneiden alkoholistien ja valtavien terveyshaittojen lisääntyminen ei osoita hiipumista. Sama mekanismihan on iltapäivälehtiemme kesälööpeissä kun pitäisi puhua ilmastomuutoksen kauhuista, mm. hirveästä helteestä ja vanhustemme kuolemista niiden seurauksina. (Lämmin, ihana kesäsää jatkuu kaikkien iloksi vielä kaksi kuukautta…)
Tällä hetkellä voidaan avoimesti puhua valkolahtareista maassamme vuoden 1918 luokkasodassa ja sen jälkeen. Köyhä kansa kyykytettiin – ja sitten ammuttiin.
Viaton veri virtasi ja lopulta ulkovalloilta tuli ukaasi: Suomen itsenäisyyttä ei tunnusteta, jos ei viattomien verenvuodatus lopu.
Kuten nykyisinkin, maamme päättäjät nuolivat eurooppalaista takapuolta ja siirtyivät sofistikoidumpaan tappamiseen. Siitä ei tietoja kantautunut ja maamme sai itsenäisyystunnustuksensa.
Tämän lama-ajan yhtäläisyydet vuoteen 1918 ovat täysin selkeät, erona on se, että laman aikaiset lahtarimme Esko Aho, Paavo Lipponen ja Iiro Viinanen olivat oppineet läksynsä, nyt 1990-ja alkaneella 2000-luvuilla ei ketään ampumalla teloitettu eikä teloiteta.
Mitä nyt kaupunginvaltuutettu Bogomoloff lausahteli vanhusten sairaanhoidon kustannuksista ja hoitojakson liiasta pitkittämisestä jotain, mutta aika ei ollut vielä hänen ajatuksilleen kypsä.
Vanhuksiamme ja eläkeläisiämme ei siis virallisesti tapeta, heidät kannustetaan omatoimiseen kuolemaan vedoten siihen, että ei ole kerta kaikkiaan hoitopaikkoja, eikä niihin varaa, ei kerta kaikkiaan, joten soitapa lapsesi hoitamaan tai pysy kotona.
Slogania ”kerta kaikkiaan” käytettiin lama-aikaan varsin usein tämän yhden totuuden markkinointiin, tämän anglosaksisen totuuden, tämän uusliberalismin markkinointiin ainoana ja oikeana talousoppina.
Muistettakoon, että lahtarit toivoivat ja saivat Saksalta ylimääräisen väkemme teloittamiseen apua ja tukea, EU-eliittimme on kaiketi yhä elänyt siinä samassa toiveessa.
Hyvinhän Suomi on sopeutunut Saksa-vetoiseen EU:iin, ihan mallioppilaana.
Minä vihaan Euroopan Unionia.
On ollut mielenkiintoista seurata, kuinka Nokia luuli saksalaisia duunareita voitavan kohdella samoin kuin suomalaiset ovat itse antaneet itseään kohdeltavan.
Bochumin tulokset ovat osoittaneet Nokian kärsineen juuri sen arvovaltatappion, mitä eliittimme kouristuksen omaisesti on vuosisatoja pelännyt, se, mitä ”muut sanovat” taitaa olla kylmää tekstiä juuri nyt.
Ei auta, vaikka medioita nuoleskeltaisiin.
Muistaako kukaan sitä, kuinka 1970-luvun loppupuolella saatiin kansan kiinnostus poliittisuuteen ja jopa vallankumoukselliseen ajatteluun hiipumaan?
Se saatiin hupenemaan leivällä ja sirkushuveilla.
Leipänä ja huveina toimi USAn maailmalle masinoima rockabillyboomi uusine hampurilaispaikkoineen. Erinomaista aivopesua, minäkin innostuin tuosta 50-luvun musasta uudelleen…
Muistatteko, kuinka 1945 - noin 1965 USA soluttautui ammattijärjestöihimme rahoittaen niitä?
Onko näissä valoissa mitenkään outoa ajatella, että EU ja uusliberalismi (siis individualismi) masinoitiin samalla tavalla meille ja taas kansa meni ansaan.
Onko vasemmisto ja ammattiyhdistysliike sitten ollut hampaaton, kun näin on voinut tapahtua ja kun olemme päätyneet tähän hetkeen, jolloin yhä saneerataan sosiaalirahoja, yhä vähennetään ja supistetaan julkista alaa?
Hampaattomaksihan tullaan iän tai tautien vuoksi, tai sitten pelaamalla jääkiekkoa.
Vasemmistomme laittoi Paavo Lipposen ja kumppaneiden johdolla ja käskystä suunnitellusti ihan itse hampaat naulaan. Laita sitten tietämätön työläinen puremaan herrojen, kotireaganien, persuuksia pelkillä ikenillä.
Työväen joukkovoima on edelleen se ase, jonka varassa vasemmistomme joko elää tai kuolee, joukkovoima on ase, joka tehoaa Stora Ensoon kuin muihinkin.
Ammattiyhdistys on hampaaton, kun joukot puuttuvat.
Toverit, eiköhän oteta kätemme pois taskuista ja puristeta ne vaihteeksi nyrkkiin ja lähdetä toimimaan luokkana, kuten toimii vastapuolikin koko ajan!
Luokat eivät ole hävinneet. Eivätkä häviä, ennen kuin saadaan luokaton yhteiskunta. Niin, onhan toki nytkin maamme luokaton.
Nimittäin luokattoman huono työläisilleen ja toimihenkilöilleen.
Juhani Valo
Hiljaa kuin lammen laine, hiljaa kuin kevään ensi solahdus siihen aikaan, kun vielä oli lunta talvella, hiljaa kuin nuorukaisen ensimmäinen rakkaudentunnustus saapui maahamme osakkeenomistajien etu, saapui ryöstöaate nimeltään uusliberalismi.
Oikeammin sanottuna, hiljaa muttei hiljalleen saapui maahamme kansainvälinen rikollisuus, jota markkinavoimiksi ja ainoaksi totuudeksi bilderbergiläisten toimesta puetaan.
Uusliberalismi saa aina voimansa kriiseistä; kriisien varjolla kansalle voidaan syöttää mitä tahansa paskaa pelastuskeinona. Pelastuskeinona mistä? Lamasta.
Maatamme 1990-luvun alussa koetelleesta lamasta, jonka uskallan väittää olleen tarkoituksenmukaisen järjestelykysymyksen.
Mikäpä se olikaan se ajatus pääoman vapauttamisesta 1980-luvulla? Sekö ajatus syntyi tyhjästä, tavalla, kuten väitetään Jumalan luoneen maan?
Ensin mediat ja erilaisten käyttömuotien luojat ohjattiin puhumaan yksilöllisyydestä, individualismista, jolla saatiin ostava massa uskomaan omaan ainutlaatuisuuteensa.
Saatiin irtisanottavan työhön jäävä työtoveri uskomaan omaan yksilölliseen erinomaisuuteensa, minkä vuoksi juuri hän sai jäädä. No, okei, ehkä vähän muotoiltiin hänenkin etujaan, ne joustivat kuin hetekan jouset alaspäin. Ylöspäin ne eivät sitten nousseetkaan enää.
Samaan aikaan päästettiin televisioon röyhtäilemään yhden ja ainoan totuuden miehet Paavo Lipponen, Iiro Viinanen ja säästöpankkien pilkkojamies Esko Aho. En usko tämän kaiken olleen sattumaa.
Yhtä vähän sattumaa oli satojen kaljakuppiloiden perustaminen pahimpaan ns. lama-aikaan janoiselle kansallemme. Leipää ja sirkushuveja-malli toimi, toimii yhä ja porukka meni miinaan. Syrjäytyneiden alkoholistien ja valtavien terveyshaittojen lisääntyminen ei osoita hiipumista. Sama mekanismihan on iltapäivälehtiemme kesälööpeissä kun pitäisi puhua ilmastomuutoksen kauhuista, mm. hirveästä helteestä ja vanhustemme kuolemista niiden seurauksina. (Lämmin, ihana kesäsää jatkuu kaikkien iloksi vielä kaksi kuukautta…)
Tällä hetkellä voidaan avoimesti puhua valkolahtareista maassamme vuoden 1918 luokkasodassa ja sen jälkeen. Köyhä kansa kyykytettiin – ja sitten ammuttiin.
Viaton veri virtasi ja lopulta ulkovalloilta tuli ukaasi: Suomen itsenäisyyttä ei tunnusteta, jos ei viattomien verenvuodatus lopu.
Kuten nykyisinkin, maamme päättäjät nuolivat eurooppalaista takapuolta ja siirtyivät sofistikoidumpaan tappamiseen. Siitä ei tietoja kantautunut ja maamme sai itsenäisyystunnustuksensa.
Tämän lama-ajan yhtäläisyydet vuoteen 1918 ovat täysin selkeät, erona on se, että laman aikaiset lahtarimme Esko Aho, Paavo Lipponen ja Iiro Viinanen olivat oppineet läksynsä, nyt 1990-ja alkaneella 2000-luvuilla ei ketään ampumalla teloitettu eikä teloiteta.
Mitä nyt kaupunginvaltuutettu Bogomoloff lausahteli vanhusten sairaanhoidon kustannuksista ja hoitojakson liiasta pitkittämisestä jotain, mutta aika ei ollut vielä hänen ajatuksilleen kypsä.
Vanhuksiamme ja eläkeläisiämme ei siis virallisesti tapeta, heidät kannustetaan omatoimiseen kuolemaan vedoten siihen, että ei ole kerta kaikkiaan hoitopaikkoja, eikä niihin varaa, ei kerta kaikkiaan, joten soitapa lapsesi hoitamaan tai pysy kotona.
Slogania ”kerta kaikkiaan” käytettiin lama-aikaan varsin usein tämän yhden totuuden markkinointiin, tämän anglosaksisen totuuden, tämän uusliberalismin markkinointiin ainoana ja oikeana talousoppina.
Muistettakoon, että lahtarit toivoivat ja saivat Saksalta ylimääräisen väkemme teloittamiseen apua ja tukea, EU-eliittimme on kaiketi yhä elänyt siinä samassa toiveessa.
Hyvinhän Suomi on sopeutunut Saksa-vetoiseen EU:iin, ihan mallioppilaana.
Minä vihaan Euroopan Unionia.
On ollut mielenkiintoista seurata, kuinka Nokia luuli saksalaisia duunareita voitavan kohdella samoin kuin suomalaiset ovat itse antaneet itseään kohdeltavan.
Bochumin tulokset ovat osoittaneet Nokian kärsineen juuri sen arvovaltatappion, mitä eliittimme kouristuksen omaisesti on vuosisatoja pelännyt, se, mitä ”muut sanovat” taitaa olla kylmää tekstiä juuri nyt.
Ei auta, vaikka medioita nuoleskeltaisiin.
Muistaako kukaan sitä, kuinka 1970-luvun loppupuolella saatiin kansan kiinnostus poliittisuuteen ja jopa vallankumoukselliseen ajatteluun hiipumaan?
Se saatiin hupenemaan leivällä ja sirkushuveilla.
Leipänä ja huveina toimi USAn maailmalle masinoima rockabillyboomi uusine hampurilaispaikkoineen. Erinomaista aivopesua, minäkin innostuin tuosta 50-luvun musasta uudelleen…
Muistatteko, kuinka 1945 - noin 1965 USA soluttautui ammattijärjestöihimme rahoittaen niitä?
Onko näissä valoissa mitenkään outoa ajatella, että EU ja uusliberalismi (siis individualismi) masinoitiin samalla tavalla meille ja taas kansa meni ansaan.
Onko vasemmisto ja ammattiyhdistysliike sitten ollut hampaaton, kun näin on voinut tapahtua ja kun olemme päätyneet tähän hetkeen, jolloin yhä saneerataan sosiaalirahoja, yhä vähennetään ja supistetaan julkista alaa?
Hampaattomaksihan tullaan iän tai tautien vuoksi, tai sitten pelaamalla jääkiekkoa.
Vasemmistomme laittoi Paavo Lipposen ja kumppaneiden johdolla ja käskystä suunnitellusti ihan itse hampaat naulaan. Laita sitten tietämätön työläinen puremaan herrojen, kotireaganien, persuuksia pelkillä ikenillä.
Työväen joukkovoima on edelleen se ase, jonka varassa vasemmistomme joko elää tai kuolee, joukkovoima on ase, joka tehoaa Stora Ensoon kuin muihinkin.
Ammattiyhdistys on hampaaton, kun joukot puuttuvat.
Toverit, eiköhän oteta kätemme pois taskuista ja puristeta ne vaihteeksi nyrkkiin ja lähdetä toimimaan luokkana, kuten toimii vastapuolikin koko ajan!
Luokat eivät ole hävinneet. Eivätkä häviä, ennen kuin saadaan luokaton yhteiskunta. Niin, onhan toki nytkin maamme luokaton.
Nimittäin luokattoman huono työläisilleen ja toimihenkilöilleen.
Juhani Valo
