Kesäistä kaupunkikulttuuria Stadissa!

Kaupunginosajuhlia Puotilassa, Mellunmäessä, Pihlajamäessä ja Kumpulassa. Maailma kylässä- festivaali Kaisaniemessä oli niin suosittu, että järjestäjät joutuivat rajoittamaan alueelle pääsyä turvallisuus syistä. Alue oli niin täysi, ettei liikkumaan tahtonut päästä.

Myös Kumpulan kyläjuhlien kilometrin pituinen kirpputori eli Limingantie lukuisine esiintymislavoineen sai kansalaiset liikkeelle. Vehreässä Kumpulan laaksossa ja kasvitieteellisen puutarhan alueella toteutettiin yhteisötanssirituaali Rauhan tanssi- Planetary Dance. Osallistujien kulkue vaelsi läpi eri maanosien kasvimaailman.

 

RAUHANTANSSI

 

Rauhan tanssi on yhteisörituaali, jossa tavoitteena on rauha, käsitettynä laajasti sisäisestä rayhasta maailman rauhaan ja väkivallattomuuteen. Jokainen tanssija valitsee teemansa itse. Vastakkaisiin suuntiin kiertävissä kehissä muodostettiin mandala ja rauhaa mm. maailman kriisipesäkkeisiin, perheisiin, kouluun ja luonnon tuhoutumiseen. Päiväkodissa ei saa heittää hiekkaa toisten silmille ja väkivaltaa vastaan Nigeriassa ja kaikkialla maailmassa.

Osallistujia oli nyt noin kolmisenkymmentä ja rauhantanssille toivotaan jatkoa tulevissakin Kumpulan kyläkarnevaaleissa, kertoivat vetäjät Sofia ja Kristo.

VETURITALLIT

Pasilan veturitallien kello elää omaa aikaansa. Itse asiassa koko veturitallien alue on kuin jäänne höyryjunien aikakaudelta. Modernin kaupungin sykkeen voi silti tuntea täälläkin, sillä veturitallien kattoja viistää nykyään Suomen vilkkaimmin liikennöity raideyhteys. Taustalla kohoavat betonilähiöiden ilmeettömät julkisivut ja ratapihan ylittävä silta, jota pitkin raitiovaunut kolistelevat tauotta. Sillan kaiteiden yli näkee hädin tuskin ratapihalle. Täältä kaupungin hautavajoamasta ei odottaisi löytävänsä uutta elämää.

Kasvihuoneen läpikuultavien seinien läpi suodattuva kevätillan kellertävä valo kuultaa taimien kosteilla lehdillä. Yrttien kitkeränmakea tuoksu sekoittuu seinistä hohkaavaan auringon lämpöön ja leijailee kohti korkeaa katon harjaa. Liikenteen melu unohtuu raikkaiden tuoksujen ja keltavihreän hehkun huumaamien ihmisten puheensorinan alle. Kasvihuoneen keskelle on katettu pöydiksi vanhoja puuovia. Niistä pääsee sisälle Kääntöpöydän kahvilan makumaailmaan, jonka raaka-aineet kasvavat kävijöiden silmien edessä.

KAUPUNIVILJELYÄ

Tämä ei ole tuhopolttoa, vaan nerokasta kierrätysmateriaalin (käytettyjä kuormalavoja) perinteistä lahosuojausta hiillettämällä. Sitten niistä tehdään kaupunkiviljelyyn soveltuvia kasvatuslaatikoita ja niiden alustoja. Paikka on vanha veturien kääntöpöytä Keski-Pasilassa. Viereen nousee kohta 40-kerroksisia pilvenpiirtäjiä.

Empiretyylisten puutalokaupunkien asemakaavaan mahtui joka pihapiiriin keittiöpuutarha, jälleenrakennusajan rintamamiestaloalueilla oli myös pihat joilla pystyi kasvattamaan hyötykasveja, mutta kivikaupungeissa ja kerrostaloalueilla ainoat vihreät alueet olivat puistot ja metsiköt. Alueiden toiminnot eriytettiin, ja viljelypalstatkin keskitettiin.

Nopea kaupungistuminen, yhdistettynä modernismin tehokkuusajatteluun, johti siihen että betoni ja asfaltti valtasivat alaa kaupungeissa 1900-luvun puolenvälin jälkeen. Kaupungit laajenivat lähiöiden myötä ja ne rakennettiin nopeasti betonielementeistä. Toiminnot hajautettiin ja asunnot olivat eri paikassa kun työpaikat. Välimatkat kurottiin tieverkostolla joka mitoitettiin kasvavalle autoistumiselle.

Maata jota kaupunkilaiset voisivat itse tonkia, suuremmassa mittakaavassa, löytyy enää siirtolapuutarhoista ja palstoilta. Mutta se ei estä ettei viljelyä voisi harrastaa muuallakin, sillä kaupunkiympäristön harmauteen voi vastata monella eri skaalalla.

MEHILÄISTARHAUSTA

Helsingissä kokeillaan tänä vuonna myös mehiläistarhausta. Lapinlahden palsta-alueella on mehiläispesiä, joita hoidetaan yhteistyössä Pro Lapinlahti ry:n ja Kumppanuustalo Hannan kanssa.

Mehiläiset ovat kaupungissakin tarpeellisia. Ne huolehtivat marjapensaiden ja puiden pölytyksestä, ja tuottavat jopa enemmän hunajaa kuin maaseudulla. Kaupungin tuottama lämpö ja kasvinsuojeluaineiden vähäinen käyttö tekevät kaupungeista otollisia elinympäristöjä mehiläisille, ja maailman suurkaupungeissa onkin saatu ennätyksellisiä hunajasatoja. Mehiläiset eivät ole kiinnostuneita ihmisistä, vaan medestä ja pesän kuningattaresta.

Kaupunkikulttuurikimaran kokosi Antero Nummiranta