Guggenheim-taidemuseohankkeen talous

Ritva Oesch (ent. Pitkänen) Pro-kuntapalvelut verkostolle 9.2.2012

Arvioin tässä lyhyesti Guggenheim-taidemuseohankkeen taloutta ja sen vaikutuksia kaupungin talouteen. En käsittele hankkeen kulttuuripoliittisia perusteluita tai vaikutuksia. Arvioni perustuu yksinomaan hankkeesta tehtyyn selvitysraporttiin ”Concept and Development Study for a Guggenheim Helsinki” ( The Solomon R. Guggenheim Foundation, 2011).

Julkisuudessa on esitetty käsityksiä, että museohanke toisi turisteja Helsinkiin niin että hanke olisi taloudellisesti kannattava Helsingille tai Suomelle. Tämä käsitys on väärä. Hankkeen selvitysraportin mukaan museohanke on Helsingille  tappiollinen – sen tuotot ovat kustannuksia pienemmät.   Kaupunki maksaa säätiölle 2 milj. € vuodessa ohjelma- ja hallintomaksuna ( programming and management fee) sekä 20 vuoden ajalta lisenssimaksu (licensing fee) 30 milj. $.  Kaupunki antaa käytännössä ilmaiseksi käyttöön rakentamansa uuden n.150 milj. € arvoisen rakennuksen ja  kaupungin arvokkaimman rakennuspaikan.

Hankkeen talous koostuu seuraavista osista (laskelmat selvitysraportista):
itse museohanke on tappiollinen. Tappion määrä riippuu arvioiduista kävijämääristä, tappio Helsingille on vuodessa 6-8 milj. €. Llaskelmat lähtevät siitä, että museo toisi Helsinkiin 55 000- 100 000 uutta kävijää vuosittain. Koska uuteen museoon sulautettaisiin osa Helsingin taidemuseon nykyisistä toiminnoista, kaupungin lisäkustannus nykyiseen toimintaan verrattuna tulisi olemaan n. 3,7 milj. € vuodessa. Tästä lisäkustannuksesta 2 milj. € on hallintomaksua Guggenheim-säätiölle. Kaupunki veloittaisi museolta kiinteistövuokrana 0,3 milj. € vuodessa. Museorakennuksen rakentamiskustannukset olisivat n. 150 milj. €. Kokonaisvaikutus kuntien ja valtion talouteen olisi 0,7 milj. € positiivinen vuodessa.



Kriittisiä huomioita hankkeen talouslaskelmiin:
H anke on kaupungille tappiollinen optimistisimmallakin kävijämäärällä arvioituna. Kävijämääräarviot eivät perustu mihinkään järkevään laskelmaan tai ennakkotapaukseen – siksi ne ovat toiveajattelua. Yllä mainittu kävijämäärän kasvu olisi siis vain museohankkeen tuomaa muun turistimäärän kasvun lisäksi. Kävijämäärien epävarmuuden vuoksi arvio kokonaistuotosta kunnille ja Suomen valtiolle on yhtä kuin nolla. Kaupunki maksaa säätiölle 2 milj. € vuodessa ja lisäksi lisenssimaksut 30 milj. $/20 v. (lisenssimaksut on suunniteltu kerättäväksi lahjoituksina liike-elämältä). Rrakennukselle on laskettu 0,2 %:n tuotto ja tontille ei mitään!
raportin laskelmissa ei ole huomioitu korkoa. Jos kaupunki lainoittaa rakentamisen, lainan korkokustannus on esim. 4 %:n korkokannalla 6 milj. €  vuodessa. Kun korko otetaan huomioon, hankkeen tappio kaupungille on lähes 10 milj. € vuodessa.

Guggenheim-säätiö ei kanna hankkeessa mitään riskiä. Se saa omat tuottonsa kävi museolle täällä miten hyvänsä. On outoa, että tavaran tilaaja, tässä tapauksessa Helsingin kaupunki, tilaa selvityksen tavaran ”edullisuudesta” tavaran tuottajalta (Guggenheim-säätiö), joka hyötyy kaupasta. Parempi tapa olisi tilata selvitys riippumattomalta taholta tai tehdä itse.

En lähde siitä, että kulttuurihankkeiden pitäisi olla taloudellisesti tuottavia. Tämä hanke  kuitenkin tuottaa yksinomaan Guggenheim-säätiölle helsinkiläisten kustannuksella.

Hankkeen selvitysraportissa  vähätellään hankkeesta syntyviä kustannuksia. Niiden kerrotaan olevan vain 0,1 % kaupungin budjetista eli pikkusumma. Helsingin kaupunki elää kuitenkin valtuuston päätöksellä säästöbudjettien aikaa. Hankeen aiheuttama lisäkustannus ilman lainan korkoja on 5 % kaupungin kulttuurimenoista (taidemuseo ja kaupunginmuseo, orkesterit, kulttuuritoimi), mitä selvityksessä ei kerrota. Lainan korot mukaan laskettuna korotus menoihin on peräti 13 %. Toteutuessaan näin merkittävä korotus väistämättä vähentäisi muita kulttuurimenoja ja heikentäisi  alueellisten kulttuuritalojen ja lähiöiden kulttuuritoimintaa. Ehdotus  sisältää  kaupungin taidemuseon nykyisten toimintojen osittaisen sulauttamisen Guggenheim-museoon. Voi vain kuvitella, millaista näyttelytoimintaa ja kokoelmien hankintaa kaupungin taidemuseo voisi
harjoittaa pelkästään Guggenheim-säätiölle maksettavalla 2 milj. €:n vuotuisella lisenssimaksulla.

Taloudellisesti suurin kysymys on tietenkin 150 milj. investointibudjetti ja arvokkaan tontin luovuttaminen museon käyttöön. Nykytiedon mukaan tämä kustannus jäisi yksin Helsingin maksettavaksi – valtio ei tule osallistumaan hankkeen kustannuksiin. Näin merkittävä sijoitus vaikuttaa väistämättä supistavasti kaupungin muissa menoissa ja investoinneissa. Hankkeen selvitysraportissa todetaankin, että investointi toteutuessaan syrjäyttäisi muita investointeja. Näin eivät  hankkeen tarjoamat rakennusaikaiset työpaikat vaikuta työllisyyteen positiivisesti.

Kaupungin budjetin laadinnassa on vuodesta toiseen  valitettu kaupungin velkaantuneisuutta. Siksi onkin varsin kummallista, että nyt ehdotetaan 150 milj. € kertamenoa tuosta vaan ilman mitään muita lisätuloja kuin tulot Guggenheim-säätiölle. Summalle löytyisi varmasti parempaakin käyttöä. Helsingin kaupungissa – loistavassa design- ja kulttuuripääkaupungissa – on häpeätahrana mm. 3 500 asunnotonta. Kaupunki voisi kirkastaa kuvaansa ja saada maineen sosiaalisen omantunnon pääkaupunkina laittamalla tämän näin helposti löytyvän summan esimerkiksi asunnottomien asuinpaikkoihin ja koteihin ja edullisiin vuokra-asuntoihin. 
Kaupungin budjetissa on sen menot sosiaalitoimeen  jatkuvasti budjetoitu alle toteutuneiden tarpeiden. Tämä alibudjetointi on ollut 50 –100 milj. € vuodessa. Pro-kuntapalvelut verkosto on toistuvasti vaatinut tämän alibudjetoinnin lopettamista. Tämä 150 milj. € riittäisi kattamaan lähes 2 vuoden lisäystarpeen kaupungin sosiaalitoimen menoihin.

Ritva Oesch